Paulig Coffeen toimitusjohtaja Lenita Ingelin on vieraillut kahvin jäljillä Costa Ricassa ja Itä-Afrikassa. Hän arvostaa laadukasta kahvia ja työtä, jota sen eteen on tehty. Lenita Ingelin toivoo, että kahvi on jonain päivänä ravintolassa samassa asemassa kuin viini eli tuote, joka on elämys ja jolla on myös tarina kerrottavanaan.
Viime vuodenvaihde oli merkittävä merkkipaalu meille Pauligilla, koska silloin unelmastamme tuli totta: 100 % hankkimastamme kahvista tulee vastuullisiksi varmennetuista lähteistä. Tämä oli rohkea ja kunnianhimoinen tavoite, jonka asetimme itsellemme neljä vuotta sitten tietämättä tarkalleen, miten siihen päästään. Kovan ponnistelun jälkeen yhteistyössä kumppaneidemme kanssa, pääsimme kuitenkin siihen yhtenä ensimmäisistä isoista paahtimoista maailmassa.
Miksi tämä asia on meille niin tärkeä? Yksinkertaisesti siitä syystä, että uskomme vakaasti, että ainoastaan yritykset, jotka aidosti tekevät pitkäjänteistä vastuullisuustyötä voivat menestyä tulevaisuudessa. Kuluttajat haluavat sitoutua brändeihin, joilla on samat arvot kuin heillä itsellään. Vastaamme kuluttajien odotuksiin ja varmistamme, että saamme kaikki nauttia laadukkaasta kahvista myös tulevaisuudessa. Työmme kattaa koko arvoketjun aina kahvinviljelijästä suomalaiseen kahvinystävään asti. Viljelijälle riittävän toimeentulon varmistaminen kahvisadon tuottavuutta parantamalla on keskiössä. Riskinä on muuten, että kahvista tulee harvojen herkkua.
Päivittäiset kahvihetket ovat meille todella tärkeitä ja me suomalaiset juomme eniten kahvia maailmassa. Kahvi on ollut meille pitkään niin itsestäänselvyys, ettemme välttämättä ole miettineet, miten upeasta luonnontuotteesta on kyse. Kahvi on itseasiassa kuin viini – eri lajikkeet ja alkuperämaat maaperineen ja ainutlaatuisine kasvuympäristöineen tarjoavat huikean makupaletin, joka puhkeaa kukkaan paahtovaiheessa! Mutta ennen kuin kahvi pääsee matkaan meille paahtimolle, se on käynyt läpi todella monta työvaihetta tilalta alkaneesta sadonkasvatuksesta ja kahvimarjojen poiminnasta, kahviasemille tai käsittelylaitoksille, joissa marjat pestään ja kuivataan sekä erotellaan laadun perusteella. Olen omakohtaisesti päässyt tutustumaan tähän työhön niin Itä-Afrikassa kuin Costa Ricassa ja nähtyäni, miten paljon työtä kahvinviljelijä tekee meidän laadukkaan kahvin eteen, suhtaudun tähän hienoon tuotteeseen nöyrästi ja arvostaen. En halua kaataa tippaakaan kahvia viemäristä alas!
Kahvi kokoaa ihmiset yhteen
Viime viikolla paahtimollamme oli vierailulla kahvinviljelijä José Teletor Camaja Guatemalasta. Häntä kiinnosti, mihin hänen viljelemänsä kahvinpavut päätyvät ja juommeko Suomessa todella lähes 20 pakettia kahvia per henkilö vuodessa. Toivon, että hän piti valmistamistamme kahveista ja että hän on yhtä vaikuttunut meidän maailmastamme kuin me hänen! Koko ketjun läpinäkyvyys ja yhteistyö auttavat meitä kehittämään ketjua pitkäjänteisesti… ja mitä enemmän siitä oppii, sitä enemmän sitä osaa arvostaa.
Miten saisimme välitettyä kahvinystäville tiedot ja tunnelmat alkuperämaista ja viljelijän arjesta, niin hymyn aiheista kuin huolista? Millä herätämme kuluttajien uteliaisuuden tutkia tarkemmin eri kahvilaatuja ja -makuja? Miten kasvatamme kahvi-hifistelyä, kuten aikoinaan viineissä tapahtui?
Uskon, että tämä kaikki saadaan aikaiseksi inspiroivien tarinoiden ja kokemusten kautta. Kahvilat ja ravintolat ovat tässä avainasemassa, kuten muutenkin uusien trendien luomisessa. Sieltä haetaan makuelämyksiä ja kokeillaan uutta. Ravintola-alan ammattilaiset osaavat kertoa tarinoita tarjolla olevasta ruoasta ja juomasta.
Minulla on unelma. Olisi upeata, jos entistä useammin ravintolassa olisi tarjolla laaja valikoima mielenkiintoisia kahveja ja niiden luonteesta, alkuperästä ja jopa viljelijästä saisi kuulla yhtä mielenkiintoisia tarinoita kuin viineistä ja ruoan raaka-aineista. Kahvi on usein viimeinen makuelämys asiakkaalle ja siitä jää parhaimmillaan mahtava jälkimaku, sekä itse kahvista että tarinasta.